hilkkamlaikko Mustatalous kuriin - Suomen kansalle elinmahdollisuus

SUOMI EI NOUDATA IHMISOIKEUSSOPIMUKSIA, OIKEUSMINISTERI HÄKKÄNEN, ON AIKA TOIMIA

 

 Suomen hallitukset ovat suojelleet laittomasti toimivaa velanperintää 1992 alkaen- kansalaisten vahingoksi?

1985 alkaen Suomen toiminta silloisen presidentin ja hallituksien toimista eivät kestä päivänvaloa, kun näitä toimia tarkemmin tutkitaan. Yhteiskunnalliset vaikutukset ovat tuhonneet taloutemme kivijalan ja valtion velkataakka on kestämättömällä tasolla. Lisävelan tarve on edelleen tosiasia v. 2019. Onkin täysin käsittämätöntä, että nykyinen hallitus sallii samaan aikaan, että kansalaisistamme n. 600 000 on ulosotossa ja n. 400 000 maksuhäiriömerkintää, joiden perusteisiin tai väitettyjen velkojen oikeellisuuteen ei ole vieläkään puututtu juridisin ja lainsäädännöllisin keinoin. 

Suomessa käyty kansalaissota 1918 vaati 38 000 uhria, joista on nykypäiville jo saatu tarkkaa tietoa tämän luokkasodan vaiheista ja olosuhteista. Vasta nyt näitä uhreja muistetaan - 100 vuotta tapahtumien jälkeen - toivottavasti 90-luvun ja muun velanperinnän uhrien asia otetaan vakavasti ennen 100 vuotta.

Paljonkaan kansalaissotaa huonommaksi ei jäänyt 90-luvun pankkikriisi, jossa laittomasti, ohi Suomen Pankin määräysten, toimineet pankinjohtajat pelastettiin. 66 000 rehellistä, elinkelpoista ja työllistävää yrittäjää tuhottiin ja heidän omaisuutensa ryöstettiin rapakuntoisten pankkien pelastamiseksi. Pankinjohtajat vedättivät virkamiehiä, kuin "litran mittaa" mm. suunnitelmilla, mitkä yritysalat kaadetaan -  elinkelpoisuudesta viis. Tämä ei suinkaan riittänyt, vaan työttömäksi ajetut, lähes 600 000 ihmistä, menettivät kotinsa ahneille, petollisille pankeille. Näiden 600 000 ihmisten perheet ajettiin maantielle. Onko siis ihme, että 90-luvun takia itsemurhan tehneitä uhreja, loppuun asti ajettuja ihmisiä oli v. 2002 jo 14 500. Luku kasvaa koko ajan, sillä 90-luvun väitettyjä velkoja peritään edelleen sekä pankkien että perintätoimistojen kautta, vaikka todellisuudessa velat ovat keksittyjä, vanhentuneita tai ovat ajat sitten tulleet maksetuiksi.

1923 Hitler astui Saksassa valtaan, jonka jälkeen alkoi massiivinen juutalaisten omaisuuden siirto silloiselle natsihallinnolle. Vaikka vertaus saattaa tuntua rajulta, kyse 90-luvulla Suomessa oli vastaavasta yrittäjien ja kansalaisten laillisen omaisuuden uusjaosta, jossa laki ja oikeus menettivät merkityksensä. Presidentti Sauli Niinistökin (CNN) on todennut, että se oli virhe ja uhrit ansaitsevat korvaukset. Asia jäi Suomen mediassa vähälle huomiolle poliittisesti johdetun median toimesta. Samaan aikaan kyllä hoetaan mantraa " Suomi on oikeusvaltio". Raaputetaanpa tätä mantraa pintaa syvemmältä.

Oikeusistuimet ovat olleet ja ovat edelleen pelkkiä velkojan kumileimasimia, jotka toimivat ainoastaan instituutioiden hyväksi- ei auta, vaikka yrittäjällä tai tavallisella ihmisellä olisi vedenpitävä näyttö, että velkaa ei ole tai pankki ei ole tehnyt tilitystä suorituksista, jonka tekemättä jättäminen on rikoslaissa rangaistava törkeä petos. Sellaisen velan periminen oikeusteitse, jonka tietää tuleen suoritetuksi, on prosessipetos.

Tapaus 1. Ns. Laivajutussa, Oy ST-Line Ltd:n tapauksessa on näyttö, että devalvaatiosaatavaa vastaavaa valuuttavelkaa ei todellisuudessa ollut, vaan tavallinen markkavelka 1,5 miljoonaa markkaa. Pankilla ei kuitenkaan ole ainuttakaan velkakirjaa. Yritys oli elinkelpoinen, mutta niin vaan OP pankki sai yrittäjän 5,5 miljoonaa omaisuutta ja suorituksia ja 27 työntekijää potkut yrityksen ajautuessa ns. eläväksi raadoksi. Pankin on todettu 2006 HO:ssa olevan maksuvelvollinen yrityksen omistajalle ja pankin on todettu aiheuttaneen yritykselle, vähintään 2 miljoonan markan vahingon. Miten on siis mahdollista, että alempi tuomioistuin toteaa 2016 velkaa olevan vielä jäljellä yli 10 milj.markkaa eli 1,75 miljoonaa euroa, joka kasvaa 16% korkoa? Missään ei huomioida aiempien ja KKO:ta myöden käyneiden oikeusistuinten päätöksiä siitä että pankki on toiminut väärin ja on velkaa yrittäjälle/ yritykselle. Kannattavaa toimintaa pankille - mutta, laitonta. Vaikka yrittäjällä on näyttö, että mitään velkaa ei ole voinut jäädä - hänen dokumenttejaan ei oteta huomioon - ainoastaan pankin.

Näitä vastaavia tapauksia meillä on kymmeniätuhansia ympäri Suomea; Katinkulta Oy, Konekersantti Oy, Sartiko Oy jne jne

Selityksiä tuomarien toiminnalle voi olla monia; 1. Onko tuomarien ohjeistus 6.5.1992 (Koivisto) edelleen voimassa; "Instituutioiden tulee voittaa"? 2. Istuvatko pankinjohtajat ja tuomarit samoissa "leijonissa ja rotareissa" tai ovatko muurariveljiä (jonka toiminta sääntöjensä takia pitäisi kieltää Suomessa)? Säännöt ovat ristiriidassa Suomen ja kansainvälisen lainsäädännön kanssa. 3. Vai ottaako tuomari rahaa vastaan instituutiolta, jotta tekee tietynlaisen päätöksen? 4. Onko Instituutioolla jonkinlainen kiristyskeino tuomariin nähden? Millään muulla tavoin ei voi selittää nykypäivän oikeusistuinten käytäntöjä.

Perustuslaki, European Convention on Human rights ja YK: Ihmisoikeusjulistus

Miten Suomessa rikotaan kansainvälistä lainsäädäntöä? Erityisesti European Convention on Human Rights artiklat sitovat Suomea noudattamaan hyväksymäänsä sopimusta. 90-luvun uhrit ovat velkavankeja omassa kotimaassaan, mutta niin ovat myös perintätoimistojen ikeessä olevat. Oikeudenmukaisesta oikeudenkäynnistä pankkien ja perintätoimistojen uhrit voivat vain haaveilla ja ulosoton lainkunnioitus hämärtyy heille maksetavaan tulospalkkioon, vaikka jokainen alihintainen realisointi tuottaa Suomen valtiolle 3 kertaiset vahingot. EU:n Ihmisoikeussopimuksen pitäisi taata Suomen kansalaisille mm:

  • kidutuksen kielto (3 artikla)
  • orjuuden ja pakkotyön kielto (4 artikla)
  • oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin (6 artikla)
  • oikeus nauttia yksityis- ja perhe-elämän kunnioitusta (8 artikla)
  • ajatuksen-, omantunnon- ja uskonnanvapaus (9 artikla)
  • sananvapaus (10 artikla)
  • oikeus tehokkaaseen oikeussuojakeinoon (13 artikla)
  • syrjinnän kielto (14 artikla)
  • omaisuuden suoja (1. lisäpöytäkirja, 1 artikla)
  • velkavankeuden kielto (4. lisäpöytäkirja, 1 artikla)
  • ne bis in idem, ei syytettä tai rangaistusta kahdesti samassa asiassa (7. lisäpöytäkirja, 4 artikla)
  • oikeus hakea muutosta rikosasiassa (7. lisäpöytäkirja 2 artikla)

Eipä vaan siltä näytä, että tällä Suomea sitovalla sopimuksella olisi mitään käytännön merkitystä. Olen lukenut toistatuhatta haastetta, jossa toinen toistaan mielikuvituksellisempia velkoja yritetään periä paitsi pankkien myös mm. Intrum, Lindorff/Lowell, Alektum, PRA Suomi, jne perintätoimistojen toimesta oikeusistuimissa: 1. 90-luvun velkoja, jotka ovat jo vanhentuneet tai maksettu, 2. 2000 luvun alun maksettuja velkoja tai velkoja, joita ei ole 10 vuoteen peritty (vanhentuneet 3 vuoden säännöllä) 3. jo maksettuja velkoja  4. velkaa, jota ei koskaan ole edes syntynyt. Nämä päätyvät usein yksipuoliseksi tuomioksi, vaikka velallinen itse vastaisikin haasteeseen. Syynä tuomareiden yksipuolinen ajattelu toimia velkojan ehdoilla ja summaarisesti hyväksyä kaikki, mitä nuo ahneet vaan keksivät pyytää.

Muutama lainaus, miten käräjäoikeudet toimivat:

Tapaus A 

Kauppakaari 9 luku 11§ toteaa, että velkoja, periessään velkaa, jonka tietää jo maksetuksi (myös aiheeton), vetäköön sakkoa puolet perimästään summasta, sille jolta yritetään periä.

Käräjäsihteerin vastaus: "Eihän tuollaista lakia on noudatettu tuomioistuimissa enää aikoihin"

Anteeksi kuinka? Meillä siis tuomioistuin ei noudata väärässä velkomuksessa Suomen voimassa olevaa lakia?

Tapaus B

Asiakas, nuori tyttö, teki ns. Viivi Velallisen vastineen Käräjäoikeuteen ja kiisti Intrum Justitian saatavan, koska se oli jo maksettu kokonaan ulosoton kautta, tulospalkkioineen.

Käräjätuomarin vastaus: Et kai sinä aio noin isoa yhtiötä vastaan alkaa taistelemaan - sen kun maksat vaan"

Anteeksi kuinka? Pitääkö siis tuomarin mielestä maksaa lain vastaisesti lasku, jota ei ole, vaan se on maksettu?

Tapaus C

Perintätoimisto Lindorff ( muillakin sama juttu) perii 8 sivuisella hakemuksella väitettyjä velkoja, joissa ei ole velan syntymispäivää, ei korkolaskennan aloituspäiviä, ei minkäänlaisia tietoja perinnän eri vaiheista tai mitään laskuja tai siirtoasiakirjoja. Miten on mahdollista? Vastineeseen käytettiin Viivi Velallismallia, johon perintätoimisto vastasi, vetämällä kanteen pois oikeudesta eli mitään todellista velkaa ei ollut.

Tällainen perintä on erittäin yleistä ja valitettavan usein nämä katteettomat velkomukset menevät läpi tuomioistuimissa ns. summaarisina menettelyinä, koska tuomarit eivät automaattisesti huomioi viranpuolesta kanteessa olevia puutteita, kuten laskujen tai velkakirjojen puuttumista. Tämä on outoa, koska perintälaki vaatii, että velkojan pitää pystyä näyttämään laskut/ velkakirjat, joihin velkomus perustuu. Myös vanhentuminen 3 vuoden säännön perusteella jää usein tuomarilta vaille huomiota, vaikka vanhentumaan päässeen velan periminen on sekin perintälain vastaista. 

Tapaukset D. Oy St-line Ltd, Katinkulta ja Konekersantti, Sartiko  jne jne

Näissä tapauksissa voimme todeta, että yrittäjät ja takaajat ovat taistelleet oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin saadakseen. Jokainen käsittää, että 1,5 miljoonan markan velasta (1988) ei jää 5,5 miljoonan mk:n suorituksilla, jotka pankki on saanut todistettavasti, yli 10 miljoonaa markkaa eli 1,75 miljoonaa velkaa. Kyse on laittomasta perinnästä, joka sekä takaajan että yrityksen tapauksessa rikkoo lähes jokaista EU:n ja YK:n ihmisoikeuksista säädettyä artiklaa

Konekersantin tapauksessa on todettu aukottomasti, Skopin suunnitelleen järjestelmällisen kuvion, jossa ainoa tavoite oli paikata pankinjohtajien SKOP:lle ja Alue SP:lle suuruuden hulluudessaan ottamien valuuttavelkojen aiheuttama kassavaje pankille. 

Katinkullan tapaus on surullisen kuuluisa, miten Skopin oma mies muilutettiin tärkeälle paikalle yrityksen johtoon, jotta saatiin vuosikymmeniä suvun hallussa olleet maat ja metsät sekä Lindemanin ja Juurikon perustama upea Katinkulta -kylpylä/ loma-osakekompleksi pankin omaisuudeksi - keinoja kaihtamatta. Syynä sama, kuin Konekersantin tapauksessa.

Sartikon osalta kunnanjohtaja soitti pankinjohtajalle ja halusi, että yrityksen tili suljetaan. Jälkeen on todettu, että yrittäjän tili, jolla oli huomattavasti rahaa, suljettiin laittomasti, koska vain yrittäjä olisi voinut sulkea tilin. Kunnan taholta oli selkeä tavoite siirtää yrittäjän toiminta "hyvälle ystävälle/ sukulaiselle" ja se taas ei onnistunut, niin kauan, kun yrittäjä maksoi kunnan vuokra-alueen vuokran säännöllisesti. Asialla OP.

Suomen nykyisen hallituksen erityissuojeluksessa on siis laiton pankki- ja perintätoimi, joka aiheuttaa Suomen valtiolle miljardien verotulojen menetyksen vuosittain. Tähän on valjastettu niin tulospalkkioiset ulosotto,  tuomioistuinlaitos kuin valvontaviranomaiset - velallisiksi väitetyt eivät saa saada oikeutta, koska joku on näin ohjeistanut 1992.

Nyt on tullut aika muuttaa käytännöt vastaamaan voimassa olevaa lainsäädäntöä, sillä maa, joka päästää vallalle anarkian, jossa tavallisen kansalaisen oikeusturva poljetaan maanrakoon, on tuhon oma.

Olaus Petrin ohjein:

"Tuomarin pitää tarkasti tuntea laki, jonka mukaan hänen tulee tuomita, sillä laki pitää hänellä olla ohjeena.

Kaikki lait pitää olla sellaiset, että ne ovat yhteiseksi hyödyksi, ja sen tähden, kun laki tulee vahingolliseksi, ei se enää ole laki, vaan vääryys, ja on hylättävä.

Hyvä ja älykäs tuomari on parempi kuin hyvä laki, sillä hän voipi asetella kaikki kohtuuden mukaan. Mutta missä paha ja väärä tuomari on, siinä ei auta hyvä laki mitään, sillä hän vääntää ja vääristelee sitä oman mielensä mukaan.

Mikä ei ole oikeus ja kohtuus, se ei saata olla lakikaan; sen kohtuuden tähden, joka laissa on, se hyväksytään."

 

Hilkka Laikko

vpj, tiedottaja

Velallisten tuki ry

 

 

 

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

10Suosittele

10 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (6 kommenttia)

Käyttäjän LeoPatrikainen kuva
Leo Patrikainen

Hilkka olet todella Hilkka!
Terveisin Leo

Käyttäjän JyrkiSaari kuva
Jyrki Saari

Hyvin kirjoitit Hilkka. Kyllä niin peilaa poliittisrakenteellisen korruption olemusta, kun velallisten asema lainsäätäjiltä on pitkään ollut tavattoman huonosti hoidettua. Vaikkakin parannusta hieman on kymmenien vuosien aikana tihkunut.

Nykyinen luottohäiriösysteemi on todellakin aivan sairas. Esimerkiksi samasta asiasta tehtaillaan useita häiriömerkintöjä, jotta mikään ei onnistu velalliselta normaalisti työelämässä, asumisessa, vakuutuksissa jne.

Toiseksi, kysynpä vain kuinka paljon tuhoaa ulosmittaajat työn vastaanottoa velallisilta matalapalkka-aloilla suurissa velkasummissa ja sairastuttaa ahdistukseen ja masennukseen.

Aivan eri tasoa on velallisen suojaosuus ulosotossa kuin velkajärjestelyssä. Ulosmittauksessa suojaosuus on niin pieni, että ulosmittauslaki on selvästi ristiriitainen muiden lakien kanssa.

Takuusäätiö ei myöskään myönnä lainaa matalapalkkaisille, jos ei käteen jää velan lyhennyksen jälkeen paljon suurempi summa per kk. kuin ulosotossa.

Velkajärjestely sinänsä alkaa olemaan toimiva vihdoin ja viimein muuten, mutta siihen haku kestää turhan kauan ja velkajärjestelypäätöksissä tuomarien harkinta ei aina ole harkintaa vaan pikemmin haiskahtaa asenteellisuudelta eli edustaa mielivaltaa.

Hyvänen aika sentään, jos olisin omalla työpaikallani tehnyt noin huonoa jälkeä kuin lainsäätäjät tässä asiassa ovat tehneet, niin ei olisi todellakaan paljon työuraa kertynyt. Tuommoista mielipuolista tumpelointa ei kukaan työnantaja olisi alallani montaa päivää katsellut.

Käyttäjän tuominenanttijuhani kuva
Antti Tuominen

Kovin oli pirtsakasti kirjoitettu blogi! Hienoa. Kaikin puolin koskettavaa ja sykähdyttävää tekstiä.

Nämä talousjutut eivät ole minun heiniäni, mutta oikeusjärjestelmästä ja hutiloidun tuomaroinnin kohteena olemisesta minulla on omakohtaistakin kokemusta.

Huumausainerikoksissa on noudattu 1980-luvulta lähtien jotain ei-niin-julkista ohjetta, jonka seurauksena näissä rikoksissa on riittänyt matalampi näyttökynnys kuin muissa rikoksissa. Tämä seikka on varsin yleisessä tiedossa niin poliisien, asianajajien ja kuin oikeus- sekä rikostoimittajienkin keskuudessa. Tästä sinänsä laittomasta käytännöstä johtuen vankiloissamme lusii isohko joukko joko täysin syyttömiä tai sitten tosiasialliseen rikokseen nähden kohtuuttoman suuren tuomion saaneita vankeja.

Luettuani Jari Aarnion & Vepe Hämäläisen yhdessä kirjoittaman Myrkky-kirjan, minun oli pakko hymyillä. Kirja sisälsi vallan erinomaista kritiikkiä huumausainerikoksien esitutkinnnasta ja oikeusjärjestelmästä ylipäätään. Hymyilyni johtui siitä, että kritiikin esitti henkilö, joka on itse osaltaan vastuussa siitä, minkälainen huumausainerikoksen esitutkinta kelpaa oikeudelle.

Poliisin asenne asiaan on sinällään yksinkertainen. Poliisi ajattelee asian niin, että jokainen huumealakulttuurissa toimiva aktiivinen toimija syyllistyy koko ajan huumausainerikoksiin, jopa usean vuoden edestä päivittäin. Silloin kun on mahdollista saada tällainen toimija vankilaan, hänet myös sinne laitetaan - olipa hän kyseiseen rikokseen syytön tai syyllinen.

En väitä, etteikö tässä poliisin näkemyksessä olisi perää. Väitän vain, että oikeusvaltiossa tuomion pitäisi perustua aina a) lakiin ja b) pitävään näyttöön.

Tämä on johtanut siihen, että oikeussalissa usein jonkin yksittäisen huumerikoksen pääasialliseksi näytöksi saattaa nousta syyttäjän (ja poliisin esitutkinnan johdannossa) esittämät tulkinnat ja visiot. Esimerkiksi näin: hlö A ottaa hlö B:n puolesta yhteyttä hlö C:hen. A ja C ovat todistettavasti tehneet huumekauppaa. Syyttäjän mukaan myös hlö B on tällöin sekaantunut käytyyn, sanokaamme 5 kilon amfetamiinikauppaan. Jos hlö B:llä on aiempia h-rikoksia ja hän saa todennäköisesti 4,5 vuoden tuomion avunannosta törkeään huumausainerikokseen. Vaikka yhteydenotto koskikin todellisuudessa jotain sekavaa ihmissuhdedraamaa, selittely oikeudessa ei auta. Myös henkilöiden A:n ja C:n ammattirikollismainen metodi kiistää kaikki antaa syyttäjälle vielä ylimääräisen jokerin B:tä vastaan. B joutuu syyttömästi linnaan.

Vaikka edellä esitetty on fiktio, voin vakuuttaa että sillä on vastineensa todellisuudessa. Huumausainerikoksien esitutkinnan amatöörimäisyys on tullut hyvin esiin myös Jari Aarnion tapauksessa. Useimmassas Euroopan maassa on päädytty siihen, että tuomio tulee vain konkreettisesti takavarikoidusta huumausaineesta. Eli esimerkiksi puhelinkeskusteluiden tulkintojen perusteella tuomiota ei silloin anneta. Jokin oikeusvaltion periaate on muistaakseni sekin, että mieluummin 10 syyllistä vapaana kuin yksi syytön vangittuna.

Kirjoitit näin:

"Selityksiä tuomarien toiminnalle voi olla monia; 1. Onko tuomarien ohjeistus 6.5.1992 (Koivisto) edelleen voimassa; "Instituutioiden tulee voittaa"? 2. Istuvatko pankinjohtajat ja tuomarit samoissa "leijonissa ja rotareissa" tai ovatko muurariveljiä (jonka toiminta sääntöjensä takia pitäisi kieltää Suomessa)? Säännöt ovat ristiriidassa Suomen ja kansainvälisen lainsäädännön kanssa. 3. Vai ottaako tuomari rahaa vastaan instituutiolta, jotta tekee tietynlaisen päätöksen? 4. Onko Instituutioolla jonkinlainen kiristyskeino tuomariin nähden? Millään muulla tavoin ei voi selittää nykypäivän oikeusistuinten käytäntöjä."

Kyllä jokin voima ja periaate oikeusistuimissa on vallassa. En haluaisi mennä salaliittoteorioiden kannalle, mutta jotkin vuosiakausia huumejuttuja ajaneet asianajajat ovat turhautuneita ja väittävät vakavasti, että oikeudelle järjestetään poliisin salaista todistusaineistoa, joiden perusteella näitä käsittämättömiä tuomioita annetaan. Itse en usko tähän.

Mielestäni kyse on kollektiivisesta harhasta. Aivan samasta on taitaa olla kyse kun 600 000 ihmistä ajettiin kurjuuteen. Me luomme uskomuksia pikku heimoissamme ja toteutamme niitä. Ja vasta 100 vuoden kuluttua näemme mitä hirvittävyyttä olemme saaneet aikaan.

Kannustan sinua silti jatkamaan juuri tässä pankki- ja oikeusjärjestelmän paljastamisessa. Minä jatkan tätä omaa sarkaani.

Mustonen Jarno

Kyllä perintätoimistot osaa. Minulla jäi korkoja maksamatta 0,38 euroa. Mikä oli hinta tästä. 14,38euroa. Aikoinaan öljylaskuun ei ollut varaa, se myöhästyi. Hinta oli 1000 euroa lisää. Kaikki maksoin.
Sairastelun takia olen maksanut monta tuhatta euroa perintä toimistoille. Laskut myöhässä, kun Kelan päätökset viipyy. Näitä ei huomioida Toimeentulotuessa eli jää lisää miinukselle. Päätöksen viipyminen maksaa aivan liikaa. Hinta 5 eurosta 14 euroon per lasku. Valitettavasti sairauteni on koulupahoinpitelyjen jälkiä. Hinta on suuri mitä tästä olen joutunut maksamaan. Perintä toimistot ovat saaneet helppoa rahaa toisten sairauksilla.Jokaisesta laskun myöhästymisestä saa osansa myös laskuttajat.Se näkyy seuraavassa laskussa.

Käyttäjän LasseHietanen kuva
Lasse Hietanen

Hei. Kiitos Hilkka. Olivat hyviä paljastuksia sydämissään asuvan "vihtahousun", "työnkuvista" Sinua ja rakkaitasi Siunaten Lasse.

Käyttäjän TeroTeukkaAhtola kuva
Tero Ahtola

Isäni kuoli -90 luvulla. Hän oli takaamassa sukulaismiehen lainaa. Meidät perilliset pyydettiin pankkiin, koska kuulemma takaus siirtyy meille. Pankinjohtaja vakuutteli, että lyhennykset on kunnossa ja ei mitään ongelmia ole ollut. Nimet papruun kun pankki pakotti ja välittömästä pankki ilmottaa, että lainat on rästissä ja ei siinä auttanut kun ottaa itse pankista lainaa ja maksaa takuut. Löysimme myös alkuperäisen lainapaperin, jossa oli lisätiedoissa kirjattu isäni pyynnöstä erityisehto, että takaus ei voi siirtyä perillisille, mikäli hän kuolee. Sillä ei ollu paskan vertaa merkitystä pankin mielestä. Pankki suttas paprun ja roskiin. Tuolloin ei surun murtamana jaksanut taistella. Toisenlaisessa tilanteessa olisin puristanut pankin setää pillistä niin kauan kun se isäni vaatima ehto olisi alkanut päteä. Sukulaismies maksoi velkansa, mutta pankin setä ei ollut kovin kiva nuorille poikalapsille ja leskirouvalle, joka juuri oli jäänyt yksin rajusti velkaisen pikkutilan kanssa. Sisulla siitä päästiin, tai lähinnä äiti pääsi kovan työn ja säästeliään elämisen turvin. Kiitos Hilkalle hyvästä pitkäjänteisestä työstäsi. Me selvittiin, mutta tiedän, että moni ei ihan niin hyvin.

Toimituksen poiminnat